Miksi tehdä kaikki aina vaikeimman kautta, kai siinä tekemisessä on jotain, puuhastelu ja oivaltaminen.
Tässä on nyt hieman esimerkkiä miten aloin tehdä näitä ATC-kortteja itselleni tutuksi.
Jostain löysin kuvia myynnissä olevista pohjista ja kääntöpuolella oli tekstiä ja pitihän minunkin saada sellaiset.
Koneella rustailin tuollaisen lipukkeen, johon tulee ne tärkeimmät tiedot, on niin virallisen näköistä, että;)
Pohjapahvit leikkelen erilaisista ilmais jutuista ja sopivia tulee päivittäin eteen.
Koneella tulostan ATC-kortin mittojen mukaan tehdyt kuviot, leikkaan ja liimaan pahviin. Ensin mittailin käsin, sitten kokeilin koneella ja sain niiden tarkkojen mittojen mukaan tehdyt pohjat, tosin monimutkaisesti tehden. Korttien koko on tosi ihmeellinen, 6,4cm ja 8,9cm, mutta tämä koko on viehko ja niitä on mukava hypistellä.
Voisihan sitä tietenkin käyttää jotain valmista keräilykorttia apuna, mutta kun sitä pitää vääntää sen vaikeimman kautta.
Vaihtoonhan nämä ATC-kortit on tarkoitettu, mutta törmäsin myös myyntiin tarkoitetuista korteista ja ne ovat ACEO-kortteja, tuo lyhennehän on sanoista Art Cards Editions and Originals, mitat ovat molemmissa pohjissa samat.
Aamulla piirtelin muutamaan korttiin turhanaikaisia, ihan vain tuntumaa ottaakseni. Mielessäni kyllä väikkyy ajatus tehdä kortteja, ainakin joitakin, näyttelyjen ja tapahtumien yhteydessä myytäväksi.
Ajatuksia tulee ja menee, mikä niistä jää elämään, sitä ei tiedä kukaan. Paljonhan se on siitä ajastakin kiinni, kun ei sitä kaikkea ehdi tekemään, vaikka ottaisi yön tunnit mukaan.